Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Poropuistossa

Kuva
Tänään käytiin moikkaamassa poropuisto Koparan söpöläisiä.


Kopara oli meille tuttu paikka entuudestaan, koska kävimme siellä ekan kerran viime kevättalvena. Kopara on Pyhä-Luoston kansallispuiston vieressä oleva poropuisto, jonne voi sen aukioloaikoina pölähtää ilman etukäteisajanvarausta.


Pihalla oli jonkin verran autoja, ja valtaosa väestä vaikutti olevan ulkomaalaisia. Kävimme ensin kahvilassa evästauolla, ennen kuin lähdimme katsomaan itse poroja.


Koparan iso päärakennus on hieno ja viihtyisä. Kahvittelijoille on sopivasti tilaa, ja sen ohesta löytyy myös pieni puoti, jossa myydään Lapin matkamuistoja. En ostanut tällä kertaa mitään, mutta sain yhden hienon käsityöidiksen myynnissä olevasta rintaneulasta.

Porojenruokintalippu maksaa vitosen. Ostimme liput ja lähdimme ruokintahommiin.


Nälkäisiä karvakuonoja oli koko aidallinen odottamassa.


Aidan ulkopuolella on pellettilaatikoita, joista saa ottaa pellettiä ja ruokkia poroja.


Poron karvainen ja luminen turpa ei ole ollenkaan samett…

Juuret Salossa

Kuva
Vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen harrastanut maastokartan aktiivista tutkintaa ja liikkunut luonnossa sen innoittamana. Maastokartan merkintöjen perusteella olen löytänyt kymmeniä hienoja retkikohteita kotini läheltä etenkin täällä Sodankylässä.

On mukavaa, kun ei tarvitse turvautua valmiiksi tarjottuihin luontokohteisiin, joissa on reitit ja tulipaikat vastassa. Sulan maan aikaan koko luonto on avoin kulkea, ja jännittäviä paikkoja voi löytää mistä tahansa.

Kartalla huomioni kiinnittyvät ennen kaikkea huippuihin, koskiin, jyrkänteisiin, louhikoihin ja kuruihin. Erityisen kiinnostavia ovat yhdistelmät kuten kurun pohjalla virtaava joki, tai huipun läheltä löytyvä kuru tai jyrkänne.

Avaan kartan kansalaisen karttapaikasta, ja lähden seurailemaan sitä johonkin juuri sillä hetkellä kiinnostavalta tuntuvaan suuntaan. Selailussa saa helposti kulumaan paljonkin aikaa, koska sitä ei malta lopettaa. Seurailen teitä ja milloin mitäkin, ja tutkailen koko ajan, mitä kohteita niihin on m…

Koti tähdissä

Kuva
Minulla ei ole tapana herkistellä, mutta tähtitaivaan katsominen saa onnenkyyneleet silmiini. Tähtitaivaan syvyys ja äärettömyys tuntuvat hyvältä. Siksi nousinkin tuossa yhtenä iltana vielä sängystä ylös ja lähdin ulos katsomaan tähtiä. Pimeään makuuhuoneeseen saakka tunsin, että taivas loistaa, enkä voinut olla menemättä sitä katsomaan.

Istuin lumihangessa takapihalla.

Tähtikirkasta taivaankantta katsoessani minulla on hyvin voimakas tunne, että katson todellista kotiani: jollakin tähdella kauan sitten minunkin henkeni syntyi. Sen jälkeen olen elänyt ihmisenä useasti, ja kuten tälläkin hetkellä, olen Maassa vain käymässä.


Ihmisenä eläminen ei ole helppoa. Synnymme fyysisesti täysin avuttomina, ja hölmöinä pysymme koko elämämme. Käytämme koko tietoisuudestamme vain pientä osaa puurtaessamme läpi elämämme arkisissa askareissa, joiden kuvittelemme olevan tärkeitä, vaikka todellisuudessa niillä, kuten meillä itsellämmekään, ei ole lopulta pienintäkään merkitystä.

Tähtitaivaan katsominen …

Jouluretki ja aaton vieras

Kuva
Meillä oli jo viikkojen ajan kiilunut silmissä ajatus siitä, että jos aattona on kirkasta, tekisimme ensimmäisen kelkkaretkemme tälle talvelle. Kävi tuuri, ja aamu valkeni kirkkaana. Koska pakkasta oli kuitenkin 25 astetta, päätimme tehdä vain parin tunnin kierroksen läheisellä vaaralla. Olimme kuulleet, että sieltä olisi hieno maisema kauas.


Ja maisemahan sieltä löytyi. Yllä kuvassa vasemmalla Sattasvaara, jonka huipulla kävin yksinäni kesällä. Oikeassa reunassa kauempana häämöttää Postovaara, joka minulla on vielä huiputtamatta.

Kaamoksen värit olivat upeat. Ihailimme niitä jonkin aikaa, mutta kylmyyden vuoksi emme jääneet kauaksi aikaa paikoillemme.


Yritimme nähdä auringon, sillä olimme liikkeellä juuri puolen päivän aikaan. Vilaukselta sinivalkoisen metsän takaa erottuikin muutaman sekunnin ajomatkalla oranssi tulipallo, mutta hyvää näköalaa suoraan auringolle emme saaneet.


Paluumatkalla kohtasimme metsän asukkaita. Ensimmäiset jolkottivat meitä karkuun...


...Mutta seuraavat kävel…

Joulua kohden

Kuva
Joulu se sieltä kuulemma on tulossa. Ei siltä tunnu, mutta ei ole tuntunut vuosiin - meillä ei vietetä joulua. Saatan minä vähän siivoilla ja varmaan lämmitetään saunakin, mutta esimerkiksi perinteistä joulupöytää emme laita. Meitä on vain kaksi, turha laittaa paljon ruokaa. Joulutähti minulla on akkunassa sitäpaitsi vuoden ympäri.

Mutta koska luvassa on 4 päivää yhteistä vapaata, on meillä joitakin suunnitelmia leffojenkatselun ja lepäämisen lisäksi.


Kävimme nimittäin viikonloppuna erittäin tehokkaan reissun muaailman navassa eli Kuopiossa. Nyt perheessä on taas moottorikelkka. Koska kelkka oli minun ostokseni, asetin tarkat kriteerit sille, että millainen halusin sen olevan. Halusin nelitahtisen työkelkan, jossa on tuplapenkki ja jota katsellessa ei tule paha mieli. Kuopiosta löytyi Lynx 49 Ranger 600 ACE vuodelta 2013, budjettiin sopivalla hinnalla. Sepä sattuikin hyvin, sillä meillä oli Kuopioon paljon muutakin asiaa.


Olimme pari yötä siskoni ja hänen miehensä luona, missä Mosku n…

Meidän pienet sammakot

Kuva
Ollessani ala-asteella yksi luokkakaverini luopui pienestä akvaariostaan, jonka ainoa asukki oli afrikkalainen kynsisammakko. Minulla oli tuolloin jo ennestään yksi akvaario, ja sen vuoksi luokkakaverini päätyi tarjoamaan sammakkoaan minulle. Hän kertoi sammakon olleen jo vanha kuin taivas ja epäili, ettei se kuolisi ehkä koskaan.

Muistan ikuisesti sen näyn, kun veden pinnalla kelluva, pullea sammakko työnsi ahnain pikku kätösin hiutaleruokaa valtavaan suuhunsa. Se oli minun ensimmäinen kosketukseni afrikkalaisiin kynsisammakoihin. Otin sammakon meille, ja koska se tosiaan eli ja eli, päätyi se jossain vaiheessa siskoni huostaan, jossa sielläkin se eli, eli ja eli, kunnes sitten jonain päivänä siitä aika jätti vastoin kaikkia odotuksia.

Vuosia myöhemmin aikuisiällä hankin kaksi uutta afrikkalaista kynsisammakkoa. Nuo sammakot minulla on yhä tänä päivänä, joskin ne ovat käyneet elämässään melkoisen myllytyksen: ne ovat asuneet kanssani kahdessa eri osoitteessa Salossa, sitten parin vuo…

Tilannekuvia vuoden varrelta

Kuva
Kännykkään tulee monesti tallennettua semmoisia nopeita hetkiä tavallisesta elämästä. Kännykkä on (välillä valitettavastikin) aina mukana ja hollilla, ja niinhän sitä sanotaan, että paras kamera on se, joka on mukana.
Tulin siivoilleeksi kännykän kuvakansiota ja löysin vuoden varrelta monta tuokiokuvaa, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi ja säilytetyiksi. Tässä niistä 12.