Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Palaa, aurinko!

Kuva
Edellinen kirkas, aurinkoinen päivä, jolloin tunsin auringon suorat ja lämpimät säteet kasvoillani, oli syyskuun alussa. Siitä on ensi viikolla viisi kuukautta. Se oli lomani ensimmäisiä päiviä.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun edes yksi auringon suora säde tulee sisälle taloomme. Tiedän, että se tulee makuuhuoneen ikkunasta ja kiirii eteiseen. Oi niitä aikoja, kun valo tulvii esteettä tai korkeintaan lehvästöjen läpi siivilöityen ikkunoista sisälle myös yöllä.


Etelästä kuuluu aamutelevision mukana nurinaa mustasta talvesta. Ymmärrän toki, ettei ole kivaa, kun lumen sijaan on kuraa ja loskaa. Mutta samalla en voi olla ajattelematta, kuinka onnellisia etelän ihmisten tulisi olla siitä, että lyhimpänäkin talvipäivänä aurinko saattaa paistaa jopa viisi tuntia. Pohjoisessa ajatuskin keskitalven auringosta on absurdi, aurinko on täysin kadoksissa viikkoja, vaikka taivas olisi kirkaskin.

Tänään näin auringon valaisevan tykkylumisen Ahvenvaaran vinosti ja oranssisti. En muista, m…

Tutkimattomilla (omilla) mailla

Kuva
Niin paljon kuin ehdinkin viime vuonna nuohota Sodankylän eri luonnonkolkkia, tuntuu itsestänikin lähes uskomattomalta, että omalla tontillani oli edelleen takakulma, jossa en ollut koskaan käynyt.


Talon oston yhteydessä ostimme lisää maata, joka ei alun perin kuulunut talon tonttiin. Tuosta maasta yksi kulma oli niin läpipääsemätöntä pajukkoa, ettei sinne tullut koko vuonna mentyä. Halusimme ostaa maan, jotta saisimme itsellemme pitkän pätkän joenrantaa.


Nyt lunta on niin paljon, että päätin lähteä lumikengillä katselemaan tätä tuntematonta nurkkaa vajan takana. Lumi kantoi yllättävän hyvin niillä main, joten kulkeminen oli lumikengillä suhteellisen helppoa. Ilman niitä se olisi ollut mahdotonta.

Tontin kulmalta löysin hyvin kauniin maiseman.


Lumisokeus, joka vaivasi myös kameraa, esti toki näkemästä maiseman todellista luonnetta, mutta näin kyllä, että tämä tulee olemaan kesällä todella kaunis maisemapaikka. Joen vastarannalla on niitty, jossa on kesäisin käsittääkseni ollut naapuri…

Monta kuvaa kissasta uudessa kodissa

Kuva
Pari vuotta sitten keräsin yhteen monta kuvaa kissasta lumileikeissä.

Nyt huomasin, että puhelimeen on siunaantunut viime aikoina kissasta monta kuvaa uudessa kodissa. Tässäpä siis tällä kertaa niitä.

Pintaremppasimme vanhasta työhuoneestani vierashuoneen. Kissa otti sen heti omakseen.


Joululahjaksi kissa sai pehmolelukissan "mintulla ja rapinalla" sekä rapisevan punatulkkupehmolelun. Kissalelun selkä repesi heti auki. Minusta se ei rapissutkaan tarpeeksi, joten tungin sen sisään muutamia Geisha-karkkien papereita ennen kuin ompelin sen takaisin kiinni.


Kissan lempilahja on varmastikin ollut syksyllä pystytetty pönttöuuni, joka hohkaa nykyään lämpöä tämän tästä. Ostimme kissalle oman, pehmustetun rahijakkaran, jotta hän saa tuutia uunin vieressä (vaikka harvoinpa se siinä tuutii, yleensä piehtaroi lattialla).


Monesti kissaa tulee kuvattua ihan vain siksi, että hän on niin söpö. Tällaisilla kuvilla spämmään äitiäni ja muuta lähipiiriäni whatsappissa.


Vaikka kissalla on paljo…

Hopiapohjalampi

Kuva
Viime kesänä minua jäi mietityttämään tuossa lähellä tuommoinen paikka kuin Hopialampi, jonka paikalliset tuntevat vielä paljon kiinnostavammalla nimellä Hopiapohjalampi.


Kirjoitin siitä aiemmin täällä.

Minulla jäi tuossa lammen rannassa kierrellessä ja kaarrellessa semmoinen olo, että pinnan päällä näen vain murto-osan sen kauneudesta. Että se todellinen ihmemaa olisi tuolla pinnan alla. Vielä kun huomasin, että lammen vieressä olevalle P-paikalle oli rakennettu oikein kunnon laituri, niin ajattelin, että tänne tulen snorklaamaan ensi kesänä.

Muhiteltuani sitä ajatusta tässä joitakin kuukausia, olen päättänyt sijoittaa vedenalaiseen pokkarikameraan. Haluan alkaa taltioida tuon lammen maisemaa ja elämää valokuviin. Sen vesi on kristallinkirkasta ja kuulemma myös aivan helekatin kylmää, joten mies saa odottaa laiturilla kyttäämässä etten pökerry.

En ole koskaan kuvannut veden alla. Nyt pitää suorittaa pientä vertailua pokkareista, joiden kanssa voi sukellella ja snorklata.

Sen verran m…

Elämän tavoitteista ja saavutuksista

Kuva
Kun vuosi vaihtui, moni listasi some-kanavillaan kaikkea mitä oli saanut aikaiseksi edellisenä vuonna. Listoissa näki lähinnä työasioita, kaikenlaisia uraan tai opintoihin liittyviä saavutuksia, mutta myös lapsiin tai asumiseen liittyviä juttuja.

Näitä postauksia varmasti moni luki, ja vertasi omaan elämäänsä ja omiin saavutuksiinsa.

On varmasti luonnollista, että ihmismieli haluaa saavutuksiaan vuodenvaihteessa listaamalla ikään kuin paketoida menneen vuoden. Mieli pitää asioiden paketoinnista. Kun jotakin voi mielessään paketoida, saa siitä tunteen, että on saanut jotakin valmiiksi. Että on saanut jotakin aikaan. Että on saavuttanut jotakin konkreettista.

Samalla asetetaan rimaa siihen, mitä kaikkea pitäisi saada aikaan ja saavuttaa nyt alkavana vuonna. Paineiden ja odotusten asettaminen alkavalle vuodelle alkaa heti lähtöviivalta. Harmi vain, että mitä enemmän on odotuksia, sitä enemmän on myös pettymyksiä.

Minä toivoisin, etteivät ihmiset arvottaisi toisiaan saati itseään saavutus…

Viime kesän parhaat paikat ja ensi kesän kohteita

Kuva
Ensimmäiseltä Sodankylä-retkivuodelta parhaiten mieleen jäivät Uhrilampi, Nuolikirkko ja Pittiövaaran kuru. Niitä kaikkia yhdistivät ennen kaikkea suuri oivaltamisen riemu, luonnonkauneus sekä rauha: nämä kohteet oli suhteellisen helppo saavuttaa, niiden maiseman luonnetta ja kauneutta ei osannut mitenkään etukäteen odottaa ja lisäksi ne eivät ole virallisia retkikohteita, vaan villejä paikkoja.


Talven selän taituttua kohti kesää, alkaa minulla olla jo aika pitkä lista retkikohteita odottamassa sulaa maata.

Piettunturi. Tämä on monella tapaa erikoinen kohde. Ensinnäkään, en ole vuoden aikana kuullut kenenkään puhuvan Piettunturista, vaikka se on linnuntietä vain reilun 20 km päässä Sodankylän kirkolta. Mutta vielä jännempää on, että näin aiemmin talvella unta, että tältä alueelta löytyisi jokin todella hieno paikka. En tiennyt alueen nimen silloin olevan Piettunturi, mutta näin unessa kartan josta pystyin hyvinkin tunnistamaan, mistä alueesta on kyse. Unessa siellä oli virtaavaa vettä,…

Kuvajaisia kotoa

Kuva
Sydäntalvi on taittunut täällä Sodankylässä. Hitaasti mutta varmasti päivät pitenevät, mutta vielä en ole aurinkoa tänä vuonna nähnyt. Talven keskelle valoa tuovat tuikut sekä joulun jälkeen lähes ilmaiseksi kaupoista irtoavat tunnelmavalot.


Ulkona metsä on äänetön ja lumipeite senkun paksunee. Maisema olohuoneen ikkunasta on kaunis. Meillä on suunnitelmissa kaataa muutama puu takapihalta ja selvittää, voisiko takapihalla olevan lähteensilmän laajentaa lammeksi.

Jouluna oli monta päivää rentoa vapaata, koska emme varsinaisesti viettäneet joulua. Niinä päivinä syntyi lammen lisäksi monenlaista ideaa kesän varalle, mutta tuli sitä jotain tehtyäkin: tapetoin ja sisustin kaksi makuuhuonetta ja eteisen valmiiksi. 
Vierashuoneeseen löytyi upea sänky uudenveroisine patjoineen ja yöpöytineen käytettynä vain 20 eurolla. Sängystä puuttui pääty, mutta sen virittelin alle 4 euron valosarjalla suoraan seinään. Lipaston olimme saaneet sisareltani ilmaiseksi, joten kaiken kaikkiaan koko huonein kall…

"Vaiti metsä on alla jään"

Kuva
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan... Minulla oli käsissä lunta, se tippui kylminä pisaroina hiljaa maahan kulkiessani. Näin vain sen, mikä oli tarpeellista. Hämärän suojissa on ihana kulkea. Kukaan ei näe minua, eikä minun tarvitse nähdä ketään eikä mitään. Turhat valot ja liikkeet eivät rasita silmää ja mieltä. Katse uinuu ja mieli saa keskittyä siihen, kuinka keuhkot vetävät henki hengeltä sisäänsä lumentuoksuista ilmaa.

Taivas oli pilvessä, jostain pilvipeiton takaa tunsin kuun kylmän loimun kautta suuren taivaan. Sen hämärässä valossa lumen verhoamat suuret kuuset näyttivät kuin talonkorkusilta aaveilta.

Kuljin syrjässä pihan viertä niin, ettei pihavalo nähnyt minua. Kirkkaan valon liiketunnistin on kuin Mordorin silmä. Kavahdan sen valoa, kuljen ennemmin varjossa. Luikahdin valolta piilossa metsään, astelin korkein askelin koskemattomaan, syvään hankeen.

Silmät suurina, rauhaisina ja lähes sokeina erotin kaikkialla ympärilläni koivujen, kuusien ja mäntyjen korke…