Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Lumikenkäreitillä Luostolla

Kuva
Aamu valkeni 35 pakkasasteessa. Vielä aamupäivällä oli reilut 30 astetta pakkasta. Katsoin uutisista olisiko siellä mainintaa vaikka talven pakkasennätyksistä, mutta siellä oli vain olympialaisuutisia ja pelottelua siitä, että tiistaina saattaisi Helsingissä olla jopa 15 astetta pakkasta.


Pakkasen lauhduttua -25 asteeseen, lähdimme liikkeelle. Mies lähti Kemijärvelle testaamaan Sidewindereita, ja minä jäin matkalla pois Torvisen majan kohdalla Luostolla. Lähdin siitä lumikenkäreitille, jonka päätepiste oli Luoston kylällä.

Matkasin hitaasti tykkylumimetsässä. Minulla ei ollut kiirettä eikä agendaa. Mukana oli kamera ja juomavettä. Ja on minulla repussa aina myös puukko, kompassi, tulitikut, sytytyspala ja laastareita.


Reitti oli kovaksi polettunut ja hyvin merkitty sinisillä aurausmerkeillä. Minua vastaan tuli pelkästään ulkomaalaisia, aina yksi pari kerrallaan siellä täällä. Oli mukavaa, että reitillä näki välillä muitakin. Suomalaisia siellä ei kyllä ollut, vaikka hiihtolomakautta e…

Kommattivaara

Kuva
Ihan Sodankylän keskustan vieressä oleva Kommattivaara on kyllä ollut minulla tiedossa alusta saakka. Siellä ei vain ole tullut käytyä. Kommatissa on laskettelurinne, ja minä en oikein välitä laskettelurinteistä. Laskettelukulttuuri on minulle täysin vierasta, ja pelkään aina olevani jonkun laskettelijan tiellä, jos liikun rinteiden läheisyydessä.

Nyt kuitenkin kävimme Kommatissa oikein porukalla. Mutta emme laskettelemassa.


Kohdalle osui ihan mielettömän hieno päivä. Jokkerin hiihtomesta tarjosi meille koko köörille kelkkakyydin huipulle, koska olimme liikkeellä aivan erityisellä asialla: meistä otettiin uusia matkailumarkkinointikuvia Sodankylälle.

Minulla oli omat lumikengät ja miehellä lainaksi saadut liukulumikengät, jollaisia hän ei ollutkaan aiemmin kokeillut, mutta melko hyvin niillä matka taittui. Hänellä on onneksi laskettelutaustaa, minä olisin varmaan ollut aivan pulassa OAC:ien kanssa.


Tässä sen taas näkee, etteivät ennakkoluulot kannata. Aivan kyläkeskustan vieressä olev…

Ajoharjoittelua Luostolla

Kuva
Olin monet kerrat haaveillut Keski-Luoston harjalla kulkevan moottorikelkkareitin ajamisesta. Kun tunturia katselee alhaalta autotieltä, tietää varmaksi, että ylhäältä on aivan huikeat näkymät. Niinpä kun ensimmäinen sopiva yhteinen vapaapäivä koitti, ja hiljattain ostamani kelkka oli viilattu viimeisen päälle ajokuntoon, valitsimme kohteeksemme juuri Luoston.


Sää ei ollut aurinkoinen, mutta ei täysin suhmurainenkaan, onneksi. Ainakaan ei ollut kylmä. Oli perjantai, ja vaikka lähdimme liikkeelle Torvisen majalta, ei muita ihmisiä näkynyt missään. Aivan kuin koko tunturi olisi ollut vain meitä varten.

Reitti sukelsi heti hienoihin tykkylumimaisemiin ja koska rinteeseen noustiin oitis, avautuivat myös maisemat saman tien.


Maailma näytti melkein mustavalkoiselta. Ajolasien kanssa ja myös ilman niitä meinasi iskeä lumisokeus: oli ajoittain tosi vaikea nähdä, mistä reitti meni. Väylä oli kapea ja monin paikoin sen merkit olivat niin paksun jään ja lumen peitossa, ettei niitä erottanut tykk…

Talvipäivä Vaalajärvellä

Kuva
Vaalajärvi ei ole ihan yksinkertainen järvi tutkia. Sen luo johtaa heikosti reittejä, sillä matalan järven rannat ovat ilmeisen pitkälti varsin märät. Uimarannalle pääsee, mutta muita teitä en ole järven rannalle paikallistanut. Sellaisia, joidenka päässä ei olisi mökkejä.

Viime viikolla, kun aioimme mieheni kanssa käydä kauppareissulla, vaihdoimmekin lennosta suunnitelmia. Koska aurinko paistoi, mikä on harvinaista herkkua, päätimme käydä tutkimassa Vaalajärveä moottorikelkalla ensimmäistä kertaa. Suuntasimme naapurin neuvomaa reittiä metsän läpi rantaan, ja sieltä pääsimme järven halki johtavalle merkatulle reitille.

Oli kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä. Huristelimme järven poikki valoa ja maisemia ihaillen. Pakkasta oli juuri sopivasti, ehkä viitisentoista astetta, liian kylmä ei ollut. Jäällä ei näkynyt muita liikkujia, kunnes kohtasimme muuan sarvipään.

Kelkkareitillä meitä vastaan astellut poro katsoi parhaaksi väistää pois reitiltä kohtaamisen ajaksi. Pysähdyimme, koska ha…

3 päivää talven parasta aikaa Lapissa

Kuva
Vanhempani tulivat etelästä kylään muutamaksi päiväksi helmikuun alussa. Takana oli viisi kuukautta lähes yhtämittaista pilvistä taivasta ja hämärää, ja nyt aurinko paistoi ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. (Saimme jopa taloon sisälle kevään ensimmäisen valonsäteen. Se tuli sisälle makuuhuoneen ikkunasta ja kiiri koko matkan talon läpi aina keittiön seinään. Konttasin oikein kynnyksenpieleen katsomaan sitä lähempää ja tiirailemaan, mistä se tarkalleen ottaen tuli.)

Koska olin hämärän talven kyllästämä, halusin ulos. Niinpä vanhempieni täällä ollessa ei pirtissä paljon tullut istuttua, vaan keksimme tekemistä siitä huolimatta, että ulkona oli jatkuvasti yli 20 astetta, usein jopa 30 astetta pakkasta.

Kelloa ei Lapissa tietenkään tuijoteta, eikä suurempia suunnitelmia lyödä lukkoon, vaan tehdään mikä milloinkin parhaalta tuntuu, ja muutetaan suunnitelmia tarpeen tullen nopeastikin.

Ensimmäisenä aamuna lähdimme Luostolle.


Ajatus oli käydä Torvisen Majassa, mutta se olikin viikonloppuna…