Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Työkaveri

Kuva
Minä kun teen kotoa käsin etätöitä, ei minulla ole paljon työkavereita kenen kanssa vaihtaa kuulumisia kahvitauoilla. Mutta yksi työkaveri on, joka on aina paikalla ja seurana, vaikka lähinnä vain nukkuukin maha aurinkoon päin ja välillä vaihtaa asentoa tai venyttelee.


Kissa nimittäin.


Kissa yleensä nukkuu sohvan selkänojalla, koska se on hyvä paikka. Siitä näkee hyvin ja siinä on lämmin, koska iltapäivällä aurinko porottaa siihen hyvän tovin.


Välillä asento vaihtuu, ensin ollaan perä ikkunaan päin ja sitten minun suuntaani. Ajoittain kissa siirtyy selkänojalta sohvatyynylle, jossa eri asentojen vaihteleminen on huolettomampaa ja turvallisempaa ilman pelkoa putoamisesta.

Minä pörrötän häntä mahasta ja hän sitten puree minua leikillänsä, ennen kuin mukaan tulevat kynnet, sitten lopetan pörröttämisen.


Kissan suurinta huvia on kynien siirteleminen, pudottaminen lattialle ja sitten ne pyöritetään ja jahdataan mattojen alle. Minä niitä sitten etsin ja nostelen pitkin viikkoa, milloin mistä…

Neljäs kevät

Kuva
Elän nyt neljättä kevättäni Lapissa. Kylmyydestä huolimatta tämä kevät antaa ymmärtää olevansa hyvin kaunis. Aurinko on paistanut päivisin jo yli viikon putkeen, ja kymmenen päivän sääennuste näyttää, että sama jatkuu tauotta. Vaikka olen ollut kipeänä nyt puolitoista viikkoa enkä juuri ole voinut ulkona liikkua, niin kyllä se ikkunoista sisään paistava valo on sittenkin tuntunut ihanalta.
Eilen ja tänään uskalsin kävellä laavun lenkin jokirantaan. Päähän tässä sekoaisi, jos yhtään ei pääsisi ulos.

Kävin viemässä laavulle lahjaksi saamani puisen kuukkelin. Ripustin sen laavun kattoon roikkumaan niin, että se on varmasti suojassa säältä.


Kuukkelin seurana laavulla on Irvi-kissa.


Laavun katolla on paljon lunta. Katonteko jäi kesken viime kesänä, lautojen päältä uupuvat vielä huovat tai pelti, joten katto on suojattu nyt vain pressulla. Kun katto saadaan valmiiksi, tuleekin laavusta todella komea näky.

Kissakin on viime päivinä pyydellyt oma-aloitteisesti pihalle. Se on varma kevään mer…

Yön tapahtumia

Kuva
Tauti on iskenyt. Joskus se pitää vissiin sairastaakki. Heräsin yöllä ja aattelin että varmaan on jo aamu, kun tuntui, että olin yskinyt ainakin kymmenen tuntia. Mutta eikä mitä, kello oli 00:00.

Nousin ylös ja keitin teet. Meinasin että alan Areenasta kattelee Murdochin murhamysteereitä, mutta en saanu katottua, kun niin hirveet revontulet oli akkunan takana.

Niitä sitte piti kuvata. Akkunan takaa se oli ihan mukavaa, kun oli lämmintä ja sai samalla juoda teetä.
Loimut oli voimakkaat. Rivakasti ne liikkui ja läiskäsi välillä kunnon pinkiksikin taivaan. En tiedä miksi kamera ei nähnyt sitä hienoa pinkkiä ja liilaa minkä silmä näki, vaikka otti kuvaakin just sillä hetkellä.

Makkarin ovi kävi ja hokasin, että mieskin on hereillä. Se oli pirteä ku peipponen ja säntäs ulos hakemaan puita, notta saa takkaan valkian. Kissa pyöri ympyrää ja ihmetteli meidän touhuja. Minä kuvasin muutaman kuvan ja heitin sitte sohvalle pitkäkseen. Takassa paloi kohta iso tuli ja juotiin yhdessä Panadol Hotit.…

Hetki kotikonnuilla

Kuva
Maanantaiaamuna oli herätys kello 01:30 yöllä, kun piti pakata reppu ja lähteä kohti Rovaniemeä. Mieheni toi minut lentokentälle ja pakkauduin lähinnä aasialaisia täynnä olevaan koneeseen, joka toi minut Helsinki-Vantaalle.


Tein kahden päivän pikapiipahduksen etelään työn merkeissä, ja pääsin tutustumaan Vihtiin ja Loviisaan. Mutta yöksi pääsin kotikonnuille Saloon. Olin onnistunut kehittämään itselleni kunnon flunssan juuri nyt, joten olo ei valitettavasti ole ollut hehkeä eikä ainakaan energinen. Ajatus ja puhe on tahmeaa kuin terva, korvissa humisee ja suhisee, ja yskä riivaa yöt läpeensä.

Tuntui hyvältä päästä illalla kotiin lepäämään, ajella tuttujen maisemien halki.


Nyt katson jo kotiseudun piirteitä eri lailla kuin ennen. Näen kiinnostavan, heinikkoisen jokinotkon ja lähes kaikkialla kohoavat jyrkät, metsää kasvavat kivivuoret. En ole ennen nähnyt niitä, vaikka olen miljoona kertaa kulkenut ohi. Kontrastina Lapille, etelässä huomioni kiinnittyy myös kauniisiin vanhoihin puutalo…

Rakkaita muistoja Salosta

Kuva
Lapin kuukausia jatkunut syväjäädytys on saanut minut ikävöimään kotimaille. Kotiin, Saloon.

Tuntuu ihanalta ja kauniilta, kuinka elämä Lapin sylissä on saanut minut näkemään myös kotimaani uusin silmin. Salon. Ainutlaatuinen Uskelanjokilaakso, jylhät ikiaikaiset linnavuoret, kukkia tulvivat jalopuumetsät, viljavat pellot koillisessa ja silokallioille tärskähtävät meren aallot lounaassa ovat kaikki osa Saloa – osa, jota en koskaan ennen nähnyt, vaikka se kaikki oli suoraan edessäni, vaikka olin kasvanut sen kaiken keskellä.

Tuntiessani metrisen lumihangen allani ja nähdessäni pakkasen raa'asti nujertamat maat ja vedet, vaeltavat ajatukseni tähän vuodenaikaan väkisinkin tuhat kilometriä takaisin kotiin. Olen alkanut vaalia aikaisemmin huomaamattomia muistoja kultaakin kalliimpina.


Kaipaan korkealle nousevia silokallioita, joilta voi katsella alas merelle tai järvelle. Kuten Sahajärven kallioita tai Ketunhännän kallioita (yllä) Teijolla, joille kapusin usein sisareni kanssa ja joide…

Ajatuksia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta

Kuva
Viime aikoina on mediassa kirjoiteltu paljon vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kärkinä ovat olleet lähinnä monien nihkeä suhtautuminen vapaaehtoisesti lapsettomiin tai se, että jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tehneet valintansa ympäristösyistä. Olen näitä juttuja lukiessani saanut sen käsityksen, että täysin tuntemattomatkin ihmiset voivat ajautua aivan raivon partaalle siitä, että kaikki eivät hanki lapsia.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Minulle varmistui joskus parikymppisenä, etten halua lapsia, ja tunne on tasaisesti voimistunut siitä lähtien. Olen joka ikinen päivä, tiedostamattanikin varmasti monta kertaa päivässä, onnellinen siitä, että minulla ei ole omaa lasta.

Itse en ole koskaan joutunut minkäänlaisen raivokohtauksen kohteeksi tämän päätökseni ansiosta. Yhden ainoan kerran muistan, että entisen puolisoni perheessä eräs totesi minun olevan jotenkin sairas, koska ainoastaan jollakin tapaa sairas nainen tai ihminen ylipäänsä ei haluaisi omia lapsia. Tämä on ainoa …

Täydellinen hetki Oratunturilla

Kuva
Aina välillä elämässä tulee sellaisia tilanteita, että ei voi kuin olla ja miettiä, kuinka mikään voi olla näin täydellistä. Jopa arki-ilta voi olla mieleenpainuvan ihana, kuten itse sain todeta maanantaina.

Olin vielä täpinöissäni edellisen päivän avantouinnista, kun ehdotin miehelleni, että kävisimme illansuussa töiden jälkeen ajelemassa Oratunturin kelkkareitillä. Oratunturi on niitä harvoja paikkoja, joissa reitti vie ylös tunturiin - monesti kelkkareitit luikertavat matalalla maisemassa, pitkin tuntureiden väliin jääviä soita ja järviä.

No, miestä ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Olin hädin tuskin esittänyt asiaani loppuun, kun hän oli jo pihalla ajamassa kelkkaa kärryn kyytiin.

Niinpä lähdimme kohti Orajärveä. Sinne ajeli reilun puoli tuntia. Jätimme auton levikkeelle ja pääsimme siitä reitille. Alkumatka oli tylsää talousmetsää, mutta pian reitti alkoi kunnolla nousta ja tunturimaisemat ympäröivät meidät.


Reitti oli kelkkareiteille tyypillisellä nimismiehen kiharalla, eli ajeli…

Ensimmäistä kertaa avantoon

Kuva
Tänään pulahdin elämäni ensimmäistä kertaa avantoon. Minua ovat avantotouhut kiinnostaneet jo jonkin aikaa ja arvelen sen johtuvan siitä, että Lapin pitkä talvi, jolloin sulaa vettä ei ole missään, tekee minusta vesiaddiktin. Minulla tulee talvisin niin kova ikävä sulaa vettä, että kun näen sitä vähänkin jossain, minun tekee mieli pulahtaa siihen. Etelässä en tullut talvisin edes ohimennen ajatelleeksi uimaan menemistä.


Tällä kertaa sula vesi odotti meitä Kommatissa. Kommattilammen jää kylpi auringossa, ja moottorikelkkailijat ajoivat tuhatta ja sataa jään halki. Rannassa, saunan edessä, pulisi avanto.

Tämä on minusta todella inspiroiva avanto jo pelkästään katsella ja kuunnellakin. Avannon reunassa pumppu puhaltaa vettä pitäen sen liikkeessä niin, ettei se jäädy. Solina kuulostaa ja näyttää ihanalta, ja sininen vesi hohtaa kuin jalokivi keskellä valkoista jäätä. Jos ja kun minulla on joskus pihalampi, niin olisi mahtavaa pitää se sulana samalla tavalla. Kuinka ihanaa olisi katsella s…

Päivän pituus 10h 11min

Kuva
On kevät.

Lunta on yhä kuten ennenkin ja pakkanen paukkuu, mutta on ilmiselvä kevät. Tintit laulavat kevätlaulua, kuukkelit ovat palanneet lintulaudalle. Puut ovat pudottaneet suurimman lumipainonsa, enää hassuja yksittäisiä lumipalloja roikkuu muutoin paljaissa oksistoissa siellä täällä. Asfaltti ja terassin kivetys ovat sulat ja kuivat.

Sula vesi on yöllä juossut joen jään päältä <3

Aurinko tulvii sisälle taloon ja päivä on niin pitkä, että aamulla saa herätä valoisuuteen.


Viime viikkoina olen siivonnut, lähinnä poistanut kodista tukospaikkoja, joihin energia jumittuu ja jossa se huononee. Sellaisia paikkoja ovat ne varmaan jokaisen kodista löytyvät kaapit tai laatikot, joihin kertyy turhaa, likaista tai rikkinäistä tavaraa.

Olen käynyt läpi varastohuoneet ja heittänyt pois monenlaista - ostin aikoinaan kaikenlaista krääsää niin paljon, että vielä näin vuosien jälkeenkin sitä on jäljellä. Nykyään en osta paljoa, joten kun vuosientakainen tavarataakka on joskus kokonaan purettu, o…