Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Syyspäiviä Länsi-Lapissa

Kuva
Perjantaina oli syyslomani ensimmäinen päivä. Olen tehnyt sen jälkeen monta päiväretkeä, ja mikä mukavinta, olen nähnyt monta itselleni uutta reittiä.

Perjantaina palasin tosin Vatikuruun, jossa kävin ensimmäisen kerran viime keväänä. Lähestyin kurua kuitenkin uudesta suunnasta. Oli sateinen päivä ja pilvet roikkuivat alhaalla. Muita kulkijoita näkyi välillä jossain hyvin kaukana tunturin rinteillä, mutta itse kurussa vastaan tuli vain yksi pariskunta koirineen. Sekä jänis ja koskikara.




Lauantaina kävin pyörähtämässä Ruottamajärvellä. Se on pieni järvi lähellä Kittilän kirkonkylää, ja järven rantaviivassa oli kartan mukaan pitkokset sekä jokin pieni rakennus. Ennen reissua olin melko varma, että kyseessä on vanha Metsähallituksen kohde, joka nykyään on yksityisomistuksessa, ja että kartalla näkyvä rakennus on laavu tai kota, jonka luona on tomerat kieltokyltit. Paikan päällä huomasin, että asia oli juuri näin. Täysin samanlainen tapaus kuin Sarvilammilla Sodankylässä. Kuljin hetken ai…

Motivaatiosta ja voitontunteesta

Kuva
Minusta tuntuu välillä, että tehokas ja menestyvä ihminen on aina valmis haastamaan itsensä, ottamaan muiden asettamia haasteita vastaan, kokeilemaan rajojaan ja ylittämään rajansa niin vapaa-ajalla kuin töissä. Kun jokin haaste asetetaan, tuntuu se antavan monille roppakaupalla motivaatiota – haasteeseen tartutaan ja sen jälkeen saatava voitontunne on parasta mitä voi kuvitella. Siitä iloitaan ja sitä hehkutetaan posket punaisina ja hymy leveänä – Me teimme sen!
Ilon, onnen ja jopa liikutuksen tunne omasta ja mahdollisesti tiimin saavutuksista on näille ihmisille varmasti ihan todella voimakas ja aito. Sitä en epäile ollenkaan.
Minulle se kaikki vain on aivan hepreaa. 
En muista elämästäni yhtä ainoaa sellaista hetkeä, että olisin halunnut haastaa itseni tai kokeilla rajojani. Jos olen näin tehnyt – eli suostunut johonkin epämukavaan tilanteeseen ilman että oikeasti olisin halunnut – olen tehnyt sen yrittäessäni epätoivoissani sulautua johonkin ryhmään joskus nuorena. Tai jos koulun…

Valokuvaamisesta, somesta ja hetkessä elämisestä

Kuva
Tänä aamuna oli joella upea sumu. Aurinko näkyi sumun läpi vain vaivoin, ja maailma oli ihmeellisen näköinen – tällainen maisema on mahdollinen vain syksyllä. Katselin tätä näkyä teekuppi kourassa, vaaleanpunaiseen aamutakkiin pukeutuneena, vaaleanpunaiset crocsit jalassa ja mietin, että saisipa kivan kuvan otettua, kun menisi uimaan tuohon maisemaan. Muutoin en olisi uimaan ehkä jaksanut sillä kellonlyömällä mennä, lämpöäkin oli vain kuusi astetta, mutta ajatus valokuvasta sai minut veteen, ja se tuntui ihanalta. Vedessä oli hyvä olla, uin useamman kierroksen. Sen jälkeen oli hyvä olo, joka jatkui pitkin päivää.



Retkellämme Taatsijärvelle pohdimme ystäväni kanssa retkielämän kuvaamista ja ennen kaikkea sitä, viekö retkien kuvaaminen ja kuvien someen jakaminen jotakin pois itse luontoelämyksestä. Meneekö jotain ohi? Onko hetkeen mahdotonta keskittyä, jos aikoo jakaa tarinansa muillekin?

Olen yksiksenikin kesän aikana punninnut sitä, onko retkitarinoiden jakaminen someen ja tänne blogi…

Ihmeitä Taatsijärvellä

Kuva
Olen aiemmin käynyt Taatsin seidalla pari, ehkä kolmekin kertaa. Kyseessä on rotkojärven reunalla seisova kivipaasi ja niin väkevä seita, että sitä on aikojen saatossa saavuttu lahjomaan Ruijasta saakka. Nyt kuitenkin halusin nähdä, mitä muuta Taatsijärvellä on tarjottavanaan kuin tämä seita. Niinpä pyysin Lauran retkikaveriksi ja lähdimme kiertämään järveä.


Sää oli melko lämmin, mutta tuuli oli navakka ja taivaalla vaelsi tumma pilvien matto, joka piti koko ajan varpaillaan sateen varalta. Saavuimme ensin seidalle, jossa katselimme järveä tovin aikaa. Tutkailin silmilläni vastarantaa ja totesin, että se näyttää suhteellisen helppokulkuiselta.

Jätimme seidalle pähkinöitä lahjaksi. Välillä aurinko kurkkasi pilvien lomasta ja toi ruskan upeat sävyt esiin.


Lähdimme seuraamaan polkua kohti Taatsinkirkkoa, joka on iso ja pystysuora kallionkieleke pienen matkan päässä seidasta.


Yksi valtava kivipaasi on revennyt muusta kalliosta niin, että väliin jää noin metrin leveä, syvä rotko.


Maiseman …

Syksyn ensimmäinen seikkailu

Kuva
Tänään taidettiin tehdä ensimmäinen virallinen syysretki. Tähän mennessä on voinut jotenkin ajatella vielä olevan kesä, mutta kyllä nyt on syksy. Ruska on aloittelemassa kovaa vauhtia, ja ilmassa on selvä syksyn tunnelma. Päivä oli aurinkoinen, mutta aurinko ei ole niin lämmin kuin ennen. Tuulessa ja metsässäkin tuoksuu syksy. Puolukatkin alkavat olla kypsiä.

Treffattiin Lauran kanssa aamupäivällä Levillä ja ajettiin siitä Pyhäjärven parkkipaikalle läntiseen Kittilään. Parkkipaikalla oli onneksi vain muutama auto, eikä ketään näkynyt missään. Ilma tuntui viileältä, piti vielä vetää fleece päälle.

Hetken karttaa tutkittuamme päätettiin lähteä luoteeseen seurailemaan Pyhälompolon vierellä olevia pitkoksia sen sijaan, että menisimme venelossilla suoraan veden yli.

Pitkokset olivat aika huonossa kunnossa, mutta ne johdattivat meidät mitä kauneimpaan maisemaan.


Matkan varrella muuan vaivaiskoivu oli lehahtanut aivan tulipunaiseksi.

Pyhälompolosta nousi kolme joutsenta heinien keskeltä lent…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *