Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 9: Millainen on todellinen minäni?

Kuva
Vuosien aikana olen pyöritellyt päässäni paljon jäsentämättömiä ja repaleisia ajatuksia siitä, että kuka minä oikeasti olen ja missä tilanteissa olen tai en ole oma itseni. Olisi tärkeää tunnistaa ja tuntea oma todellinen itsensä, jotta voi elää omannäköistään elämää.

Uskon, että vain omannäköistään elämää elämällä voi olla onnellinen. Silti moni päätyy oravanpyörään tahtomattaankin, koska kilpailua ja kasvua rakastava yhteiskuntamme kannustaa kaikkia siihen, eikä asioiden tarkempaan ajatteluun ja itsetutkiskeluun aina ole halua tai edes aikaa.

Ajatusharhailun runkona minulla on ollut muisto siitä, kuinka parikymppisenä elin vuosia niin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, kuka olin. Miten niin pääsi tapahtumaan ja miten tilanne korjaantui?

Nuorena alkanut seurustelu, joka lopulta jatkui melkein vuosikymmenen, oli omiaan eksyttämään minut itsestäni. Se ei ollut kenenkään vika, tai jos oli, niin korkeintaan omani. Näkisin, että se kuului elämään ja oli minulle arvokas oppi koko loppuel…

Puolivuotinen Ounasjoella

Kuva
Kymmenen kuvan sarja samalta rannalta samaan suuntaan, ensilumen ajasta takaisin hiirenkorvien aikaan.









Talvi tuli

Kuva
Lumi pelmahti maahan viikossa. Nyt sitä on jo kymmenen senttiä ainakin. Ja vieläkin nopeammin alkoi joki jäätyä – pari yötä sitten oli sille ilmestynyt jäälauttoja, ja nyt siinä on jo iso, yhtenäisempi jääkerros.

Oikeastaan tänään pitää varmaan jo kolata pihakin.

Maanantaina päätin alkaa joka päivä käydä lintulaudalla tarjoamassa pähkinöitä kädestä. Olin paikalla aina viitisentoista minuuttia kerrallaan, kerran tai pari päivässä.

Ensimmäisenä parina päivänä ei kädelle laskeutunut ketään, joskin linnut hyörivät tuttuun tapaansa lintulaudalla alle metrin päässä minusta.

Sitten yksi lintu lensi koelennon melkein törmäten käteeni, pysyen kuitenkin koko ajan lennossa. Se varmasti testasi, että yrittääkö käsi käydä kimppuun. Käsi pysyi paikoillaan, ja pian sille uskallettiinkin jo laskeutua.


Ihan muutamassa päivässä tilanne on kehittynyt valtavasti. Kun aamulla menin tarjoamaan pähkinöitä, ei tarvinnut odottaa enää minuuttiakaan ensimmäistä asiakasta. Linnut tulivat myös kameran päälle istu…

Kuvia Lapin pikkukylistä

Kuva
Ajelin viikonloppuna Kuivasalmen suunnalla ja näin matkan varrella ihania pikkukyliä. Tulin ajatelleeksi, mitä muitakin tunnelmallisia kyliä on aikojen saatossa tullut Lapissa nähtyä. Kaikki eivät ole olleet kuvauksellisia, ja ovat siksi jääneet kuvaamatta. Jotkut kuitenkin – lähinnä ne, joissa on säilynyt vanhoja rakennuksia – ovat olleet todella suloisia.

Mitään saaristolaiskylien idylliähän Lapissa ei ole, koska vanhojen talojen joukkoonkin uudisrakennukset on tehty täällä, noh, uudisrakennuksiksi. Ei kovin kauniiksi. Sama homma melkein koko Suomessa, pois lukien mm. Ahvenanmaa, jossa on mielestäni hiukan edes mietitty että miten uudet  rakennukset istuvat maisemaan ja vanhaan rakennuskantaan.

Suurin osa Lapin kylistä on myös niin pieniä – vähän taloja laajalla alueella – että kuvaaminen on aika hankalaa. Tunnelma kuviin on kuitenkin mahdollista ikuistaa.

Tässä muutamia kyläkuvia vuosien varrelta. Mukana pari tutumpaakin kylää hieman yllättävistä kulmista. Kuva per kylä!












Miten Lappi on muuttanut elämääni?

Kuva
Tulinpa iltakävelyllä ajatelleeksi kaikkia niitä asioita, jotka elämässäni ovat muuttuneet viimeisten viiden vuoden aikana Lapin ansiosta. Aika hauskoja juttuja nämä kaikki, keräsin oikein listan!
1. Vaatekaappi. Tai ei siis kaappi ole vaihtunut (tai no on sekin), mutta tarkoitan sen sisältöä. Mulla on nykyään määrällisesti ehkä neljäsosa siitä vaatemäärästä, mikä mulla ennen oli. Kaupunkivaatteita eli ns. parempia vaatteita ei ole enää ollenkaan, jotkut farkut ehkä jossain kaapin uumenissa vielä lymyää mutta en kyllä ole aikoihin niitä enää nähnyt. Mulla on pelkkiä mettävaatteita ja niissä oon oma itseni. Naurattaa ajatella, millaisissa vaatteissa aikoinaan muutin ja kuvittelin, että pärjään niillä Lapin talvessa (jossain Seppälän "toppatakissa"). Onneksi puoliso löytyi suht pian ja se neuvoi millaisia vaatteita kannattaa ostaa. Ekana talvena viis vuotta sitten hankittu takki on edelleen aktiivisessa käytössä.

2. Käsilaukku. No käsilaukkuahan mulla ei enää olekaan, en ymmär…

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 8: Henkimaailman juttuja

Kuva
Kesällä 2013 läpikäymäni enkelihoidon jälkeen en ole pienimmäksi hetkeksikään kyseenalaistanut henkimaailman olemassaoloa. Uskoin siihen kyllä ennenkin hoitoa, mutta se oli nimenomaan uskoa – uskoahan saa kukin mitä haluaa. Hoito fyysisine kipuineen – ilman kosketusta – ja kipujen parantuminen ennen hoidon loppua, sekä kaikki ne asiat joita hoitaja minulle kertoi hoidon päätteeksi – asioita, joita en ollut koskaan hänelle kertonut – saivat minut vakuuttuneeksi.

Nyt koen tiedostavani jotain, johon ennen vain uskoin. Joskin edelleenkin tiedostan tiedostavani vain minimaalisia tiedon rippeitä siitä äärettömästä kokonaisuudesta, joka on henkimaailma.

Hoidon kulusta kirjoitin aiemmin täällä. Enkelihoitajia on varmasti monenlaisia, mutta itseäni hoitaneeseen naiseen minulla syntyi järkkymätön luottamus. En menisi enää muille hoitoon kuin hänelle. Löysin kyseisen naisen parhaan ystäväni suosituksesta ja olen tavannut hänet kaikkiaan neljä kertaa. Huomaan usein ajattelevani häntä ja toivoisin…

LUETTAVANA JUURI NYT

Maailman hienoin esitys – evoluution todisteet (The Greatest Show On Earth), Richard Dawkins, 2009

Tunne lukkosi, Kimmo Takanen, 2011

KUULOKKEISSA JUURI NYT

Endless forms most beautiful (albumi), Nightwish, 2015

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä osoitteeseen jonna.m.saari@gmail.com