Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Kuvailua Kultalähteessä

Kuva
Salon Kiikalassa oleva suojeltu Kultalähde on hieno paikka, jonne on tullut vuoden sisään palattua jo useita kertoja. Lähteessä uiminen on kielletty ja nyt kun asiaa ajattelen, niin ei kyllä olisi muutenkaan ehkä viisasta uida vanhassa uhrilähteessä – kuka tietää mikä henki siellä elää. En Lapissakaan uskalla enkä halua uhrilähteissä uida.

Mutta, Kultalähteen rannat ovat niin äkkisyvät, että rannalta kykkimällä on mahdollista ottaa pinnanalaiskuvia painamalla vain kameran veden alle. Tällä kertaa mukanani oli ensimmäistä kertaa parempi kamerani, jonka olin laittanut kuvauspussiin ja pääsin näkemään millaista kuvaa sillä Kultalähteestä saa.

Sää oli valitettavasti pilvinen, ja lähde sijaitsee lisäksi korkean metsän keskellä, joten missään valokylvyssä ei näitä kuvauksia päässyt tekemään. Ehkä jos menisi aurinkoisen päivän keskipäivällä niin se voisi onnistua.

Muutamia hyviä kuvia tuli kuitenkin.







Alla olevassa kuvassa pohjan kivet näyttävät hehkuvan melkein ihmeellisen vihreinä. Liekö j…

Muistoja ja mietteitä Teijolta

Kuva
Viime viikolla vietimme hiihtolomaa etelässä. Siellä oli jo täysi kevät, voi iesus että teki hyvää päästä sinne vihreiden sammalien, virtaavien jokien ja auringonvalon keskelle edes muutamaksi päiväksi.

Ihaninta oli todeta että siellä on kaikki kuten ennenkin.

Kävimme mieheni ja vanhempieni kanssa yhtenä päivänä Teijolla lounaalla. Lounaspaikka oli tuttu, minun tuli käytyä siellä siskoni kanssa tosi usein silloin kun vielä asuin Salossa. Lounas oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja Teijon tunnelma oli ennallaan – kansallispuisto ei ainakaan minun huomatakseni ole muuttanut kirkonkylän elämänmakuista tunnelmaa turistien myötä. Telakalla korjattiin lossia ja arjen rattaat pyörivät niin että se oli helppo aistia.


Katselin lounasravintolan ikkunasta ulos, jossa joki virtasi suurien puiden lomasta tummana kuten aina ennenkin. Työmiehet siirtyivät lounaspaikalta takaisin työmaalleen viereiselle telakalle samalla, kun uudet työmiehet saapuivat työmaalta syömään.

Muistan ne hetket vuosien takaa, kun…

Torstai

Kuva
Toissailtana oli upea tähtitaivas. Kävin lenkillä kuten joka ilta. Kotiin tullessa, koska oli kuitenkin suhteellisen lämmin, hain kameran jolla nappasin tiehaarasta muutaman taivaskuvan. Tähtitaivasta on jotenkin niin ihana kuvata. Pitkällä valotusajalla saa nauttia yksinkertaisesti taivaan katselusta samaan aikaan kun kamera hoitaa kuvaamisen.

Kissakin hiipi hiljaa kaveriksi, mutta ei tohtinut pysyä paikoillaan, siksi hän näyttää kuvassa haamulta.


Kuuntelin kävellessäni Nightwishin uutta Noise-kappaletta samalla kun katselin tähtiä. Kappaleen sanat ovat hyvin puhuttelevat ja pakottavat ajattelemaan. Paljonko itse tulee tuijotettua mustaa peiliä, vuodettua pikseleitä ja annettua elämästään tilaa pelkälle digitaaliselle kopiolleen?


Eilen illalla taivas oli pilvessä. Lenkillä on silti aina mukava käydä.

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli mennä kokeilemaan lumihangen syvyyttä ihan henkilökohtaisesti. Tänään lounastauolla kömmin metsään – konttasin lumihangen päällä niin se kantoi – j…

Tiistai

Kuva
Viime yönä tulivat kolmenkympin pakkaset. Ensi yö vaikuttaa olevan samanlainen. Päivän kirkas auringonpaiste muuttui iltapäivän pinkkiin taivaaseen. Nyt maailma on sininen ja tunne on, että pakkanen kirii. 
Valoisaa tulee nykyään kahdeksan jälkeen ja pimeää puoli viiden jälkeen. Päivä on siis aika pitkä jo.

Toipuminen etenee hiljakseen mutta hyvin. Illat ja liikkeet ovat hitaita ja hiljaisia, mutta silti viikko tuntuu menevän nopeasti. Öisin ei tarvitse enää juurikaan herätä kääntääkseen kylkeä, ja ajatus kulkee päivisin suht normaalisti.
En pääse kunnolla vielä lintulaudalle, koska polku on tuiskunnut umpeen. Niinpä laitan heille siemeniä vatiin kinoksen päälle. Hyvin osaavat siitäkin omansa hakea niin tiaiset kuin punatulkut, oravat ja harakatkin.

Siemenvatia täyttäessä en malta olla tarjoamatta muutamaa siementä myös suoraan kädestä. Tuntuu niin arvokkaalta kun pikkuiset tulevat murkinaa hakemaan. Monesti mietin, tuntevatko ne varpaissaan lämpöä sen pienen ohikiitävän hetken ajan,…

"Pysynyt päätöksessään"

Kuva
Kolmen pimeän lumisadepäivän jälkeen tämä aamu valkeni kirkkaana, ja päivällä aurinko paistoi kuin kevättalvella ainakin. Julistettakoon siis kevättalvi alkaneeksi. Tunnin, parin ajan paistoi päivänsäde jopa sisälle taloon saakka – ensimmäinen kerta tänä vuonna.

Viikonlopun lumipyryt sekä hirveä tuuli ja tuiverrus peittivät kaikki pihan polut. Mies sai vain vaivoin yksinään pidettyä parkkipaikan auki niin, että autoilla pääsee edelleen pihaan ja pihasta pois. Katollekin hän kiipesi lunta pudottamaan, kun ei uskallettu ottaa riskiä, vaikka talon myyjä sanoikin, että talo on niin vankka ettei katolta lunta tarvitse pudotella.

Lunta on nyt ennätysmäärä, virallisesti yli metrin, monin paikoin enemmänkin.


Syy miksi miehen piti nyt selvitä lumitöistä yksinään on se, että minä olen toipilas. Enkä mikään flunssatoipilas. Olin nimittäin perjantaina sterilisaatioleikkauksessa Lapin keskussairaalassa. Koin elämäni ensimmäisen nukutuksen, ja nyt on kolme pienenpientä reikää vatsassa, siististi yh…

LUETTAVANA JUURI NYT

Maailman hienoin esitys – evoluution todisteet (The Greatest Show On Earth), Richard Dawkins, 2009

Tunne lukkosi, Kimmo Takanen, 2011

KUULOKKEISSA JUURI NYT

Endless forms most beautiful (albumi), Nightwish, 2015

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä osoitteeseen jonna.m.saari@gmail.com