Tekstit

Seitoja, saivoja ja iltaretki Vuontisjärvelle

Kuva
Kävin perjantaina kahden ystävän ja heidän koiriensa kanssa oikean pakanakierroksen, kun vierailimme saivoilla ja seidoilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Äkässaivo, kirkasvetinen järvi, ja sen vieressä oleva valtava siirtolohkare, Seitapahta.

Rengasreitin pituus on kolme kilometriä, ja sen varrelle jäävät Äkässaivon ja Seitapahdan lisäksi muun muassa kota sekä kaunis Peurakoski.









Seuraavaksi laumamme jakautui aikataulusyistä, ja jatkoimme hieman pienemmällä porukalla kohti Pakasaivoa. Olin kartalta katsellut, että Äkässaivolta Pakasaivolle näyttäisi johtavan aika suora reitti periferian halki. Jokin ylioptimismi minussa oli toivonut, että tie olisi jopa päällystetty, mutta sehän olikin käytännössä koko matkalta karkeaa soraa, hyvä ettei metsäautotietä. Onneksi olimme liikkeellä kunnollisella autolla, ja matka taittui onnistuneesti, joskin hitaasti minun ajaessani ja kaverin lukiessa karttaa vieressä.

Pakasaivon P-paikalla oli muutama auto, mutta kaikkein suurin lapsilauma tuli luojan kiit…

Yö Ounasjoella

Kuva
Illalla myöhään päätin mennä riippumattoon nukkumaan. Luin hetken aikaa kirjaa, ja kissa kävi rapistelemassa riippumaton alla. Se kysyi, voisinko vielä käydä päästämässä sen sisälle, mutta sanoin, etten jaksa enää nousta. Kissa kiehnäsi leukaansa crocseihini, piehtaroi varvikossa ja yritti olla kaikin tavoin söpö ja mieliksi, jotta saisi palvelua, mutta kohta se sitten luovutti.

Pian tuli uni. Riippumatossa oli ihana olla, maailma oli hiljainen ja olo oli pehmeä ja lämmin. Kuulin kurkien huutoja ja nukahdin niihin.

Kahden jälkeen heräsin kuitenkin viluun. Tuntui, että oli aivan liian kylmä, pakko olisi nousta ylös ja mennä sänkyyn. Yritin asentoa vaihtamalla löytää lämpöä, mutta ei se onnistunut. Niinpä nousin.

Pussista pois päästyäni minua vastassa oli maailman ihanimpia näkyjä kello 2:30.






Aurinko leijui Ounasjoen yllä, joki oli täysin tyyni ja maailma aivan epätodellisen hiljainen. Hain kameran sisältä ja vietin rannalla hetken kuvaillen ja katsellen. Edes käki ei kukkunut.

Tovin jä…

Retkiviikon laiska ilta

Kuva
Tällä viikolla on tullut käytyä joka ilta jossain. Ihania hetkiä on tullut koettua Puljutunturilla, Syväjärvellä, Kuerlinkoilla ja Saivojärvellä - joko yksin tai hyvässä seurassa.

Tänään laiskottaa, ja aionkin täydellisen hyvällä omallatunnolla pitää laiskotteluillan. Saatan sentään lenkillä käydä, mutta en välttämättä edes sitä. Ehkä vain katselen telkkaria, napostelen ja ihailen ikkunasta, että onpa siellä hieno ilma!

Eilen illalla meni pitkäksi, mutta se ei haitannut onneksi mitään. Näin pitkästä aikaa ystävääni Minttua ja kävimme yhdessä retkellä Kuerlinkoilla ja Saivojärvellä.


Meillä oli retkikaverina Mintun ihanan suloinen Rocky-koira. Hänelle olisi pitänyt heittää keppiä tai käpyä jatkuvalla syötöllä, pari kertaa hän antoi kävyn minulle suoraan kämmenelle, että heitä nyt.

Aurinko paistoi, ja Kuerlinkoilla riitti paljon ihmeteltävää. Tällä kertaa väkeä oli myös joen toisella puolella, laavulla tulistelemassa.




Retken jälkeen oli ihana ajella pienen matkaa eteenpäin ja pulahtaa ra…

Ahvenia

Kuva
Lähdin tänään töiden jälkeen ystävän kanssa järvelle uimaan. Oli pitkästä aikaa oikeasti lämmin päivä, ja aurinko paistoi. Lapin kesästä pitää ottaa kaikki irti niin kauan kuin sitä kestää.

Ranta oli yksin meidän, ja vesi paljon kirkkaampaa kuin mitä muistinkaan. Parin uintikierroksen jälkeen painoin pään veden alle ja tutkin pohjaa. Siellä näkyi iso viehe, johon en uskaltanut koskea, koska siinä oli valtavat terävät koukut. Pitäisi ensi kerralla ottaa jotain kättä pidempää mukaan ja käydä nappaamassa se pois sieltä.

Jatkoin matkaa. Yhtäkkiä huomasin, että kaikkialla oli aivan valtavasti ahvenia. Kalat olivat pienehköjä, lapsia vasta, ja ne kaikki tuijottivat minua. Tiedättehän ahvenen ilmeen, kun se mulkoilee olkansa yli yläviistoon arvioivalla, ellei jopa hieman arvostelevalla katseella, päästä varpaisiin.

Ahvenia oli pohjalla joka suunnassa niin kauas kuin silmä kantoi. Otin paljon kuvia, mutta niistä vain kaksi onnistui edes välttävästi. Järven pohjasta nousi höttöä, ja vedenalais…

Hitaita päiviä, päivä 7 (ja ensimmäinen yö riippumatossa)

Kuva
Niinpä ollaan tultu päivään numero 7.

On maanantai.

Menin eilen illalla nukkumaan riippumattoon ensimmäistä kertaa ikinä. En itse asiassa muista, milloin olisin viimeksi nukkunut ulkona ylipäänsä. Onkohan siitä yli vai alle 10 vuotta?

Tuuli puhalsi kovasti, ja oli valoisaa. Minulla oli riippumatossa mukanani sängystä lämmin peitto ja pieni tyyny, ja alla solumuovipatja ja sen lisäksi vielä riippumaton alapeitekin oli paikoillaan. Ja sääskiverkko. Tarppia ei tarvinnut eikä voinut laittaakaan, koska varmaan olisi Ounasjoen puhuri repinyt sen yöllä palasiksi.

Nukahdin joskus yhdentoista jälkeen. Yhden aikaan heräsin, kun oli pakko lähteä hyyssäkässä käymään. Maailma oli aivan tuuleton ja äänetön, todella kaunis ja ihana. Sääskiäkään ei ollut.

Mielestäni muutoin kyllä nukuin koko yön, heräten vain silloin tällöin kylkeä kääntämään. Siinä liikkuessa sai olla tarkka, että solumuovi pysyi hyvin alla. Muutoin alkaisi palella.

Ei minulla kylmä ollut, ja yö oli hiljainen, kuten ne näillä seudui…

Hitaita päiviä, päivä 6

Kuva
Sunnuntai.


Tänään pesin kaksi koneellista pyykkiä. Toisessa vaatteita ja toisessa sohvan torkkupeittoja.

Heräsin puoli yhdeksältä. Mies oli silloin jo hereillä. Keiteltiin kahvit ja syötiin kahvin kanssa myslipatukat, joita oli jäänyt toissapäivän retkeltä.

Tuumin mennä uimaan, mutta tällä kertaa jopa minä jänistin. Sää oli todella kylmänkostea, ja navakka tuuli tuiversi pitkin Ounasjokea, saaden sen rantametsät humisemaan. Sain hirveät vilunväreet jo kuistilla, joten uintireissu vaihtui lämpimään suihkuun.

Arvelin kuitenkin, että puhuri oli hyvällä asialla, sillä illaksi lupasi kaunista.

Kannoimme yön yli terassilla tuulettumassa olleen uuden sohvan sisälle. Siinä riittikin hetkeksi puuhaa, kun piti laittaa huopatassut sohvan jalkojen alle, imuroida kaikki osat, pyyhkiä rätillä kankaat ja säilytyslaatikko sekä ruuvailla sohvan osat kiinni toisiinsa. Mutta nyt on hyvä sohva, ja siisti.


Kyllä nyt kelpaa.

Vanha sohva joutuu valitettavasti jätteenkierrätysasemalle. Sitkeistä yrityksistä …

Itse tehdyt konetiskitabletit

Kuva
Sain keväällä eräältä kaveriltani ohjeen, kuinka konetiskitabletteja voi tehdä itse. Minua ovat alkaneet kovasti puistattaa kaupasta saatavien konetiskitablettien jyrkkä tuoksu ja ajatus siitä, mitä kamalia myrkkyjä ne mahtavat sisältää. Kun tiskikoneen on pesun jälkeen avannut, on sieltä noussut karmea kemikaalilta haiseva höyrypilvi ja olen miettinyt, paljonko niitä myrkkyjä päätyy myös elimistööni.

Niinpä kun viimeiset kaupan tabletit alkoivat kaapistani loppua, päätin kokeilla tehdä konetiskitabletteja itse.
Tee itse konetiskitabletit:Tarvitset
- 1,5 dl   ruokasoodaa
- 0,75 dl sitruunahappoa (jauhetta, saa apteekista)
- vettä ja suihkepullon
- jääpalamuotin
- lusikan tai haarukan sekä kulhon sekoittamista varten

Sekoita sooda ja sitruunahappo. Lisää kuiviin aineisiin spraypullosta varovasti yksi painallus vettä kerrallaan. Sekoita joka painalluksen välissä. Toista, kunnes seos muistuttaa kosteaa hiekkaa. Varo lisäämästä vettä liikaa tai paljon kerrallaan, muuten seos alkaa kuohua.

Painel…

Hitaita päiviä, päivä 5

Kuva
Heräsin aamulla yhdeksältä. Taivas oli pilvessä. Laitoin teeveden keittymään ja lähdin käymään pihalla. Ulkona tuoksui hyvältä.

Oli kahdeksan astetta lämmintä.

Join teetä ja katsoin jaksoin Hercule Poirot'ta. Kissa pyöri lattialla ja kysyi, voisinko nostaa hänet kaapin päälle, josta hän pääsisi helposti loikkimaan ylemmäs parvelle. Sanoin, että menee portaita pitkin. Sitten kissa kävi herättelemässä miestä, että jospa se nostaisi hänet kaapin päälle. Mutta se nukkui vielä.

Niinpä kissa kiipesi itse portaita pitkin. Hänellä on parvella Ikea-kassi, jossa on peitto. Hän käy siellä kassissa nukkumassa.

Sitten mies nousi ylös ja keitteli kahvit. Minä kävin uimassa ja suihkuissa. Aika kylmältä tuntui mennä uimaan, mutta kyllä siitä taas tuli niin hyvä olo.

Tuumimme, että lähdemme joskus puolenpäivän jälkeen kohti Yllästä. Ja niin lähdimmekin. Haimme uuden (käytetyn) sohvan, joka oli ilmaiseksi tarjolla. Se on parempi kuin vanha sohvamme, joka on alkanut ratketa ja ennen kaikkea haista.

Hitaita päiviä, päivä 4

Kuva
Heräsin sääskin ininään puoli kymmeneltä. Ilta olikin mennyt hieman pitkäksi, sillä olimme palautuneet venereissulta vasta ennen puoltayötä, ja sen jälkeen katsoimme vielä uusimman jakson Robaa.

Mies yritti väittää, että yöt ovat jo hämärämpiä. Minä en suostunut uskomaan sellaista ollenkaan, vaan sanoin, että hämäryys johtuu siitä kun on niin pilvistä.

Kesä ei voi olla taittumassa. Ei se voi olla. Eihän se ole vielä jatkunutkaan kuin muutaman viikon.

Aamupäivä oli ihanan hidas. Keittelimme välillä teetä, välillä kahvia, ja katsoimme Areenasta dokumentin Josef Mengelestä ja siihen päälle muutaman jakson Kenraali Panchoa.

Sitten pakkasimme retkirepun ja lähdimme kohti Särkitunturia. Kaupasta haimme vielä proteiinipatukat ja vissyä retkieväiksi.

Sää oli pilvinen mutta poutainen. Välillä vaikutti siltä, kuin aurinkokin olisi jossain.

Särkitunturin parkkipaikalla oli kamalasti autoja. Laitoimme auton parkkiin, mutta molemmilla menivät fiilikset siitä väkimäärästä. Pyysin miestä odottamaan,…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *