Taivaan naapureita
Lähdin illalla ulos vielä yhdentoista maissa, koska taivas oli kirkas. Pakkasin päälle paljon vaatteita ja viritin kameran valmiiksi jo eteisessä. Kiinnitin kameran jalustaan tiukasti ja säädin manuaaliasetukset kutakuinkin kohdilleen. Sitten kuulokkeet päähän, musiikki soimaan ja ulos. Pakkanen oli kirinyt viiteentoista asteeseen. Parissa talossa näkyi vielä valoa. Haalea vihreä kaari halkoi taivasta, ja kaukana pohjoisessa näkyi kirkkaampiakin loimuja. Minä en kuitenkaan tällä kertaa ollut revontulista kiinnostunut, vaan aloin sovittaa kuvaan jotain muuta. Kävelin kovaa kelkanjälkeä pitkin keskelle jokea. Etsin taivaalta Seulasten avulla Marsin ja Kassiopeian avulla Andromedan. Halusin kuvan jossa olen minä, kotiplaneettani, kotigalaksini, naapuriplaneettani ja naapurigalaksini. Me kaikki osana maailmankaikkeutta. Tällainen kuvasta tuli: Annoin kameran laulaa samalla kun kuuntelin musiikkia ja katselin taivasta. Hetkeksi aikaa pötkähdinkin lumelle, koska sillä tavalla voi kohta t
