Olla

Vuoden vaihtuminen on yksi siisteimpiä juttuja.

Menneen vuoden tomut voi karistaa harteiltaan ja uusi vuosi siintää edessä kirkkaana, selkeänä ja täynnä mahdollisuuksia. Kaikki näyttää niin hyvältä.

Vuodenvaihteen symbolinen arvo on mittaamaton. Ja tämä on varmasti elämäni tärkeimpiä uusiavuosia. Otan siitä kaiken ilon irti.

Tutkiskelin lyhyen aikavälin tavoitteitani ja totesin, että ne ovat kaikki saavutettavissa alkavana vuonna.

Lyhye(hkö)n aikavälin tavoitteita:

Käydä oluella Mossalassa Lähteä Ylvis-show'ta katsomaan Osloon Käydä valassafarilla Lofooteilla MuuttaaAlkaa harrastaa kalastusta (kesäaikaan) ja opetella perkaamaan ja kokkaamaan kalat Käydä Utössä linturetkellä Nähdä susia ja karhuja luonnossa
Utön reissu toteutuu jo tammikuun alussa - ekan kerran. Samalla varaan hotellihuoneet myös seuraavaa kertaa varten, johonkin ehkä maalis-, tai huhtikuulle. Silloin lintujen muutto on jo käynnissä. Siellä on bongaria varmaan niin piukassa, että hyvä kun kaikki mahtuu seisomaan tuu…

Tapsanpäivä lähenee loppuaan ja sähköt toimii silti edelleen. Meni siis paljon paremmin kuin pari vuotta sitten!

Vietettiin viime yö kaverin kanssa hänen mökillään saaristossa. Syötiin itsemme heti aluksi ihan ähkyyn kinkkua, kalkkunaa, lanttu- ja perunalaatikkoa, italiansalaattia, lohta, peuraa, valkohomejuustoa, luostarijuustoa, sipsejä ja fazerinoja.

Kun vatsa oli viittä vaille repeämässä, oli tietenkin leffa-aika: katsottiin Studio Ghiblin elokuvat Tulikärpästen hauta ja Kikin lähettipalvelu. Hyvin erilaiset, mutta molemmat oli loistavia.

Tulikärpästen hauta kertoi kahdesta orpolapsesta sodan jaloissa Japanissa. Spoiler alert: Molemmat kuolivat lopulta. Ahdistava, mutta ihan näkemisen arvoinen elokuva. Siitä oppi ainakin sen, että millainen aikuinen ei halua olla.

Kikin lähettipalvelu oli paljon kevyempi ja hauskempi elokuva, johon oli hyvä päättää hyvä ilta. Siinä on hassu puhuva pieni musta kissa.

Aamulla syötiin itsemme heti ensimmäiseksi uudelleen ähkyyn ja katseltiin Ohukaine…

Sunnuntai ja joulu on ovella.

Musta joulu minun makuuni. Aikuisena olemisen yksi etu on, että ei haittaa, vaikka jouluna ei ole lunta. Päin vastoin.  Tai lumi vielä olisikin ok, mutta kun sen kanssa tulee aina jäätä ja liukkautta, ja sitten ajaminen on hankalaa.

Talvipäivänseisaus on nyt, eli päivä alkaa tästä eteenpäin pidentyä. Pimeyskään ei minua tosin vaivaa. En ole melkein edes huomannut sitä. Ainoa hankaluus on, ettei meinaa päästä valoisalla lenkille, ja siksi on valittava vähän tylsempiä lenkkireittejä kuin mitä valoisalla valitsisi. Mutta kohta se päivä taas pitenee ja voi alkaa kiipeillä merenrantakallioilla myöhempäänkin.

Tutkailen tässä vaihtoehtoja, että mitä sitä voisi tapaninpäivänä tehdä. Joulupäivä menee aatosta toipumiseen, kun vatsa on täynnä ja jouluaaton yltäkylläisyys on aiheuttanut melkein krapulaa vastaavan henkisen ähkyn. Kaikki kolme akvaariota on sitä paitsi siivottava ja joulupäivä voi olla täydellinen juuri siihen.

Mutta tapaninpäivänä voisi mennä jonnekin…

Ihan huippuhyvä olo. Niin mieletön draivi päällä, etten meinaa saada happea tarpeeksi.

Ilman yksittäistä erityistä syytä.

Illalla on luvassa ainakin lenkki ja illanvietto ystävän kanssa oluen äärellä, vaan eipä mitään sen erikoisempaa. Huomenna jouluostoksille.

Kuuntelen nyt viidettä päivää Robinin levyä ja sillä voi tietty olla tekemistä tän superhyvän olon kanssa. Muutamat levyn biiseistä on kertakaikkiaan niin mielettömiä, ettei elämä ole ehkä koskaan tuntunut näin hyvältä. Onneksi mulla on auto, koska missään muualla en voi musiikkia huudattaa. Ajan Teijolle aina vain mielekkäämmin, koska tiedän, että siinä on 20 minuuttia suuntaansa laadukasta Robin-kuunteluaikaa.

Eilen kiersin lenkillä tosiaan Teijon keskustassa ja tunnustelin, että mikä alue siellä mua vetää eniten. Teijoonhan lasketaan myös Mutainen, Kirjakkala ja Mathildedal. Matilda ei ole mun asuinpaikka, eikä Mutainen. Kirjakkala se tuskin on, eli suuntaan varmaankin Teijon keskustan liepeille.

Se telakka on kutsunut mua j…

Viime yönä syntyi päätöksiä.

Päätös 3: Lähden tammikuussa Utön saarelle viikonlopuksi. Kahdeksi yöksi. Varasin jo hotellin. Viiden tunnin merimatka. Talven meri.

Päätös 2: Lähden keväällä Norjassa käymään, kun tiedän et mulla on siellä 5 päivää vapaata. Autolla. Huinimaan. Olemaan vaan, ja elämään. Äkkiä Ruotsin läpi, ja sitten vain olemaan Norjassa. En suunnittele, minne tarkkaan ottaen menen. Joku mua siellä kutsuu, eli osun kyllä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, kunhan menen vain.

First things first: On se hyvä! Robin siis. Mainio keikka Caribiassa eilen. 

On aivan kertakaikkisen supermahtava viikonloppu takana. Ihan mahtava. Perjantai-ilta venyi ja vanui aamukuuteen saakka Teijolla. Katsottiin ystävien kanssa kauhuelokuvia ja yöllä kahden aikaan saatiin päähämme lähteä hautausmaalle. Paras päähänpisto, sillä ulkona oli upean kirkas ilma ja taivaalla satoi tähdenlentoja. Nähtiin niitä kai lähemmäs kymmenen. Yritin katsoa netistä, että mitä sieltä oikein ropisee, mutten nopealla haulla löytänyt mitään tietoa.

Myrsky oli kaatanut valtavan puun hautausmaalla tien yli ja istuttiin siihen rungon päälle hyväksi toviksi juttelemaan ja fiilistelemään. Takaisin käveltiin sitten vielä kartanon seudun teitä, siellä oli niin kaunista.


Jos joku olis perjantaina päivällä sanonut, että yöllä kahden jälkeen istun teijolaisella hautausmaalla, niin en olisi välttämättä uskonut. Tai sitten olisin. Kaikkihan on mahdollista!

Aamulla heräsin hyvän tovin ennen muita ja lähdin kävelem…

Tänään on rankka päivä edessä. Paljon töitä. Monenlaista hommaa. Paljon lankoja käsissä.

Olen niin kiitollinen, että minulla on niin paljon töitä. Keittää vain teetä vaikka tunnin välein, niin selviää hyvin mistä vain.

Sitäpaitsi illalla on luvassa vaikka mitä luksusta. Ensin jumppatunti ja myöhään illalla vielä mahtava yksituntinen television seurassa. Kymmenestä yhteentoista. Kutosella.

Ai niin ja iltapäivällä sää kääntyy plussan puolelle. Kuulatunnille täytyy ajaa huonossa ilmassa, mutta muutoin plussa on hyvä. Lähden vain puolta tuntia etuajassa, niin ei ole mitään kiirettä liikenteessä.

Ei tämän enempää voi yhdeltä tiistailta toivoakaan.

Ajatusvirtaa.

Ajettiin ystävän kanssa yöllä Teijolta Saloon. Oltiin käyty syömässä pöytäjuhlissa Mathildedalissa ja sen jälkeen nähtiin paikallisessa kuppilassa Edis Tatlin matsi valkokankaalta. Luksusta! Pikkulinnut kertoivat, että yöllä olis poliisitkin saapuneet kylille, mutta me oltiin sieltä silloin kyllä jo lähdetty. Mitä siellä on mahtanu tapahtua...

Kotimatkalla pysähdeltiin fiilistelemässä. Ensiksi ajettiin jälleen telakan konttorin parkkipaikalle ja ihasteltiin öistä telakkaa pimeässä pakkasessa. Salon päässä huristeltiin autolla vielä Uskelan kirkkomäelle ja käveltiin näköalapaikalle, jossa en muista koskaan ennen käyneeni. Sieltä yöllinen Salo näkyi kauniina ja suurena. Ja hiljaisena.

Televisiosta tulee ohjelmia, joissa kiukkuiset ihmiset kiukuttelevat toisilleen. Parempi laittaa Youtube-videot pyörimään, niin ei tarvitse katsella ikäviä ohjelmia.

Tulin juuri pitkältä ja ihanalta lenkiltä ja nyt taitaa olla aika tehdä ruokaa. Sain siskolta kilon riistajauhelihaa, siitä on …

Vapaapäivä! Ja hyvä se on ollutkin. Käytiin siskon kanssa Teijon Telakan konttorin parkkipaikalla, koska saatiin eilen kuulla, että telakka-alue näkyy sieltä kivasti. Ja niin se todella näkyi. Ihailtiin siinä upeita laivoja hyvän aikaa. Armeijan kalustoa. Ja se iso, keltainen nosturi, joka näkyy kauas, liikkui ja hilautui siinä eteenpäin ylvään rauhallisesti työn touhussa. Kuinka hauskaa voisi olla ohjata sellaista?

Kaiken lisäksi aivan telakan vieressä on satumaisen kauniita, vanhoja, suuria, punaisia puutaloja. Niissä on valkoiset ikkunanpielet ja ne ovat niin kauniita taloja että voisin muuttaa tavarani johonkin niistä vaikka heti. Niissä on paljon vuokra-asuntoja. Telakan työntekijöitä on niissä kuulemma vuokralla eli voipi olla ettei mulla olis asiaa niihin muuttaa. Tai mistäs sitä tietää mihin elämä kuljettaa!


Heiteltiin Sahiksella käpyjä järven vastajäätyneelle jäälle. Pienestä se ilo syntyy kun on vastaanottavainen.

Eilisen kahvakuulan jäljiltä on lihakset hyvällä tavalla kipe…

Kiireinen viikonloppu takana. Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla Taivassaloon ja illalla istuskeltiin yöhön saakka viihteellä Mathildedalissa.

Sunnuntaiksi pääsinkin töihin ja päivä venyi aika pitkäksi. Meinasin jäätyä kikkaraksi koska mulla oli liian vähän vaatteita ja sää oli ihan kammottavan jäätävä. Mutta siitäkin selvittiin.

Lauantai-ilta oli kyllä todella mukava. Olin autolla liikkeellä ja kyyditettäviäkin oli. Robinin Boom Kah ja Ylviksen The Fox raikasivat auton stereoista ja tunnelma oli kyllä todella katossa. Ennen en ole tykänny olla kuskina, mutta nykyään se ei ole mulle enää mikään ongelma. Olen mielelläni autolla liikkeellä, se antaa niin paljon vapautta eikä ikinä tarvitse pelätä että tulis mitään ylilyöntejä. Illat on paljon hauskempia kuin aikaisemmin, jolloin en koskaan ollut kuskina.

Kun ostin Fifin, en olisi ikinä arvannut, että se on niin tehokas keskustelunavaaja. Ihmiset tulevat juttelemaan ja kyselemään siitä ja juttua riittää vaikka kuinka. Pari on jo pyyt…

Kuuppa oli tänään jumissa. Ja on edelleen. Mutta ei se mitään. Rauhallinen koti-ilta pitkän päivän päätteeksi tekee hyvää. Lämmitin kauratossut ja keitin ämpärillisen teetä. Miehen puolikkaat on televisiossa ja kaikki on hyvin.

ISON on parhaillaan ohittamassa aurinkoa. Lähimpänä sitä se on kai puolen tunnin päästä. Ainakaan toistaiseksi komeetan seurantasivulla ei ole sellaista tietoa, että komeetta olisi tuhoutunut. Joten vielä on toivoa, että näkisin sen ja saisin jopa kuvattua.

Huomenna on onneksi perjantai. Mun aivot huutaa nyt hiukan lepoa.

Tänään lenkillä saatiin jymy-yllätys, kun tavattiin lumikko. En ole ikinä nähnyt lumikkoa enkä kärppää joten minulle tuli yllätyksenä, että lumikko on niinkin iso kuin mitä se on. Noin talouspaperirullan kokoinen. Oon kuvitellu sen paljon pienemmäksi.

Näin kun otus juoksi tien yli sillan alle ja siltaa ylittäessämme se tuli kuikuilemaan meitä. Ja mehän kuikuiltiin takaisin! Monta kertaa se vaihtoi paikkaa ja aina vain tuikkasi päänsä esiin uud…

Elämäni on viime päivinä pidentynyt ainakin kymmenellä vuodella, koska olen nauranut niin paljon. Tässä muutamia kappaleita tekstityksineen, jotka ovat olleet naurun syynä.

Ylviksellä on netissä paljon myös piilokameravideoita ja muuta hauskaa materiaalia. Osa on tekstitetty englanniksi, osan ymmärtää norjaksikin ja jotain jää ymmärtämättä. Mutta aina naurattaa yhtä kovin. Suosittelen!

Tän blogin nimi voisi olla Sahajärvi koska tuntuu ettei täällä mistään muusta kuvia olekaan.

Aamulla yritin bongailla ISON-komeettaa mutta sitä ei pilviltä näkynyt. Toivon tosi kovin että näkisin sen! Mutta voi olla että se tuhoutuu kun se ohittaa auringon ja jos sitä ennen on aina pilvistä niin sit taitaa kyl olla turha toivo. Jos se ei tuhoudu niin sit se näkyy perjantaista maanantaihin kuulemma parhaiten. Olis upeeta saada siitä kuva.

Kun tultiin aamulla lenkiltä, mereltä kuului suuren laivan ääntä. Raskasta hörskytystä, todella upea ääni. Teki mieli ajaa katsomaan, että mikä siellä liikkuu, mutten ehättänyt kun piti kiiruhtaa töihin. Mutta se kuulosti upealta, kun sen laivan ääni vyöryi pitkin Teijoa. Ihana, ihana ääni. Meren ja koneen ääni.

Ajatukset harhailee Norjaan niin monella tapaa.
Iskä oli löytänyt vanhan valokuvakansioni, josta löytyi tämä kuva. Ainoa tallella oleva kuva valassafarilta, jossa lapsena olin. Ja jonne ensi kesänä menen uudelleen, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Tuo kuva on filmikameralla otettu enkä tiedä miten tuo värimaailma on tuollainen noin kummallinen, mutta kaunishan se kuitenkin on. Unimainen. Oli mieletön hetki, kun valaat lopulta monen tunnin merenkäynnin jälkeen löytyivät. Joskus olisi hienoa käydä Lofooteilla talvella, koska miekkavalaat ovat siellä silloin.

Sain eilenillalla täydellisen kolmituntisen nauruhepulin kun katselin Ylviksen piilokameravideoita. Ihme ettei naapuri tullut valittamaan, kun nauroin niin kovaa, niin kauan ja niin myöhään. Niiden videoiden kanssa pääsee välillä opettelemaan norjaa mutta sehän sopii hyvin näiden päivien ajatusmaailmaan.

Kävin eilen pikaisesti kaupungilla hoitamassa asioita ja päätin hemmotella itseäni kahvilahetkellä Toisessa Keksissä.

Otin pelkän cappuccinon - siinä kahvilassa ei nimittäin tarvitse ostella erikseen keksejä ja kakkuja saadakseen suunsa makeaksi. Vadelmajuustokakku suorastaan kirkui minulle lasin takaa, että syö minut, mutta hillitsin itseni. Tiesin, että kahvin kanssa saan monenlaista pikkuherkkua: kolme sydänkarkkia, palan tummaa suklaata ja sulaan sulkaaseen dipattuja tuoreita viinirypäleitä.


Kaipa laadukkaan kahvilan tunnistaa siitä, että ei malta edes lehteä lukea, koska nauttii itse hetkestä niin intensiivisesti. Yritin selailla pöydällä ollutta lehteä, jossa oli kirjoituksia ranskaksi, mutta ei siitä tullut mitään. En malttanut lukea. Ihailin vain cappuccinoni päällä olevaa ihanaa lehtikuviota ja nautiskelin makeisista. Aurinko paistoi ikkunasta ihanasti ja kaikki kahvilassa tuntuivat olevan niin hyvällä tuulella.


Jatkoin kahvilasta Mathildedalin rantaan. En ole käynyt siellä i…

Sahajärvi, Teijo.

Aamuyhdeksältä.

Muutama aste lämmintä.

Usvaa ja henkiä. Juotiin teetä termarista ja syötiin fasupaloja.

Nähtiin tiaisten sekaparvi, jonka mukana puukiipijä.

Pitkä työpäivä.

Kello on kymmenen.
Mulla on nälkä.

Maanantai ja hyvältä näyttää.

Aamulenkillä Teijolla törmäsin Sahajärven rannalla joutsenperheeseen ja he näyttivät niin kauniilta aurinkoisessa järvimaisemassa. Siinä oli vanhemmat ja neljä lasta. Jatkettuani matkaa näin myöhemmin perheen lentävän pellon yli kohti merta. Sää oli niin heleä ja kaunis, siellä on aivan ihana päivä! Nautin näistä talvisista iltavuoroista, kun aamulla pääsee valoisaan aikaan lenkille.

Lenkin jälkeen kävin vielä fiilistelypullakahvilla Brukinrannassa. Koira odotteli autossa sen aikaa. Luin rauhassa lehteä ja nautin kahvista ja pullasta. Täydellinen alku viikolle.

Viikolle on luvassa monenlaista muutakin herkkua. Kuten palkkapäivä! Oon onnistunu aika hyvin säästämään rahaa, vaikka rahatilanne menikin eron jälkeen uusiksi. Saan joka kuukausi mukavan summan säästöön, eikä silti tarvitse elää ihan kädestä suuhun. Se on aika hyvin, huomioon ottaen että maksan vuokran lisäks viel autolainan lyhennystä. On kyllä tosi voimaannuttavaa kun raha-asiat on kunnossa. En …

Tänään tapahtui niin paljon niin hyviä asioita, etten taida saada unta, kun vain piehtaroin sängyn pohjalla ja hymyilen maanisesti.

Mukavaa oli esimerkiksi Mikael Gabrielin tapaaminen ja hänen keikkansa seuraaminen. Erityisen mukavaa oli löytää keikalta tämä hillittömän hyvä biisi.

Ai niin ja huippuhyvät fiilikset sain siitä, että ostin kaksi lippua Robinin joulukuiselle Caribian-keikalle. Odotan sitä todella kovin koska oon ihan varma että Robin on ihan mahtava livenä. Tätä kappaletta oon huudattanu tänään tuon äskeisen linkatun ohella ahkeraan. Ajattelin olla jopa niin hurja, että varaan koko keikkapäivän itselleni tyhjäksi, jotta voin olla keikkapaikalla ajoissa ja päästä lähelle lavaa. Siellä tunnelma on varmasti paras.

Tänään tapahtui myös kaksi muuta ihan huippuihanaa asiaa. Siis asioita, joista tulee niin hyvä mieli, että pää menee ruusuisuudesta lukkoon. Oikeasti sain niistä vieläkin paremmat kicksit kuin noista kahdesta jotka tossa yllä kerroin. Mutta yksityisyyden nimissä p…

Kyllä tuntui hyvältä hengittää meri-ilmaa, ei voi muuta sanoa. Saavuttiin Kasnäsiin lauantaina puolilta päivin, kun oltiin matkalla käyty Kemiön keskustassa kaupassa. Ihmeen S-ryhmäkeskittymä se keskusta. Joka paikassa näkyy S-ryhmän putiikkeja.

No, teehetken jälkeen laitettiin onget valmiiksi ja suunnattiin laiturille. Sää oli kaunis mutta tuuli puhalsi kyllä. Eihän sieltä mitään kalaa tullut, mutta ei se ollutkaan pääasia. Pääasia oli että sai istua laiturinnokassa hyvässä seurassa ja meri-ilmaa hengittäen.


Koira toohotti vesirajassa edestakaisin ja ihmetteli suuresti ohi kiitäviä veneitä ja vedessä kelluvaa ongenkohoa. Naapurimökissäkin kuului olevan koira, joku pieni räksy.

Kaveri halusi lähteä soutelemaan, se on kuulemma must aina kun hän käy mökillä. Venettä ei oltukaan vielä vedetty kuiville ja se oli täynnä vettä. Mutta kyllä se siitä tyhjäksi saatiin jotta päästiin matkaan. Kierrettiin edessä oleva pieni, sievä saari, jonka keskellä oli todella upea kelopuu. Mennessä tuuli ol…

Otin tänään yhden kuvan. Suttunen ja epätarkka joka kohdasta, ja muutenkin kummallinen, mutta silti jotenkin kaunis.


Iltavuorojentäyteinen, nopeasti kulunut viikko takana. Kiva viikko, mutta huh kun väsyttää. Viikonlopulla pääsee onkimaan ja monennäköistä muutakin kivaa on varmaan luvassa. Siitä lisää myöhemmin.

Nyt pitäisi sitten olla sitä kurjinta aikaa vuodesta, kun on pimeää, talvi on vasta edessä ja kaiken pitäisi olla kamalaa ja tuntua kamalalta. Pitäisi olla väsynyt ja nuutunut ja tietenkin musertunut siitä, ettei tänäkään vuonna ole aikaa eikä rahaa paeta Suomen talvea Pattayalle.

Olen kuitenkin onnekseni saanut aina todeta kuuluvani siihen pikkuruiseen joukkoon ihmisiä, joita pimeys ja kylmyys eivät hetkauta. Ei minua masenna eikä sureta eikä väsytä. Edessä oleva talvi ei kammota, enkä haaveile jo epätoivoisesti kesästä. Talvi on ihanaa pysähtymisen aikaa ja tänä talvena minulla on syytä pysähtyä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tuolla yhtälöllä voisin ajatella, että edessä on elämäni paras talvi.

Elämä on viime aikoina heitellyt polulleni ihania pieniä yllätyksiä, joista on tullut tavattoman paljon hyvää mieltä. Se ruokkii uskoani siihen, että hyvä tulee hyvän luo eikä minulla ole siksi tarvetta säntäilyyn ja hyvien asioiden jahtaamiseen. Olen vain ja annan elämän virran kulje…

Kävin aamulla maalla pesemässä Fifin. Kun ei meidän imagolle oikein sovi tuollainen kuraisuus mitä näistä keleistä nyt on koitunut. Nyt ollaan taas valkoisen kiiltäviä! Ainakin ennen kuin joudutaan taas seuraavaksi ajamaan enemmän kuin kolme metriä. Inhottavat kurakelit.

Käytiin pitkällä lenkilläkin, ei Fifin kanssa kylläkään, mutta koiran ja äidin kanssa. Metsässä meitä vastaan juoksi räkyttävä polvenkorkuinen koira ja nostin oman koirani syliin turvaan. Siinä se vieras koira räksytti vaikka kuinka kauan ja muija juoksi sen perässä mut kohdalle päästessäänkään ei ottanu koiraansa kiinni vaan kutsui sitä vaan ja yritti jatkaa matkaa. Vaan koirapa ei halunnut lähteä vaan räkytti siinä vaikka kuinka kauan. Barbaari. Itseä kyllä hävettäis jos olis noin huonosti käyttäytyvä koira enkä sais sitä edes hallintaan. No, jokainen tavallaan. Ei se ainakaan jalkaan käyny kiinni niin kai se sitten ihan hyvin meni.

Tänään oli taas iltavuoro. Viikko etenee nopeasti ja niinpä siinä nyt pääsi käymään …

Akvaarioesittelyä seuraa.

Kuvapainotteista, koska en tänään jaksa kirjoittaa. Enää. Oon kirjoittanu tänään jo niin paljon.

Maanantaiaamu. Iltavuoro. Sataa vettä.

Koira nukkuu vielä. Mulla on tee hautumassa. Täytyy tänään hakea lisää teetä. Ja koiralle matolääkettä.

Piti aamusta heti lähteä ajamaan kauniimpiin maisemiin lenkille, mutta kaatosade lamaannutti. Koirakaan ei kulje sateessa hyvin, vaan vetää aina kotiin päin heti kun on saanut asiansa hoidettua.

Eilen oli aivan huippupäivä. Aamulla ajoin Teijolle ja lähdettiin siskon ja hänen lastensa kanssa järvenrantaan eväsretkelle. Lapset polkivat pyörällä alkumatkan ja kävivät sänkipellolla juoksemassa kypärät päässä.


Oli kylmää ja sumuista, ja meillä aikuisilla taisi olla liian vähän vaatteita. Sen verran palennuttiin. Mutta kun reippailee niin kyllä siinä aina jotenkin onneksi pysyy lämpimänä.

Matkalla eväspaikalle kuljettiin koskenvierttä ylös ja nähtiin koskikara. Tai en tiedä onko niitä siellä useampi, yksi kuitenkin näkyy aina vain kerrallaan. Seisottiin koko poppoo jonkin aikaa kosken ylittävällä sillalla katselemassa niiailevaa ja epäileväisen näkö…

Oli mahtava keikka! Vaikka enhän mä tietenkään epäillyt, etteikö olisi ollut. Tiesin, että se tulee olemaan upea.

Hurts on mahtava, olis kyllä harmittanu tosi kovin jos olis tuo keikka jääny välistä.


Pojat aloittivat keikkansa minuutilleen aikataulussa ja saapuivat reippaasti lavalle. Ilman mitään turhaa viivyttelyä ja yleisön kiljutusta. Theo jutteli yleisölle keikan aikana kivasti myös suomeksi. Ja heitteli tietenkin valkoisia ruusuja yleisömereen.

Arvostan suuresti tällaista hyvää käytöstä, että artisti kunnioittaa yleisöä selvästi ja on kiitollinen yleisön suosiosta. Nää miehet menestyy ihan hurjasti mutta muistavat aina vain käydä Suomessa usein keikoilla ja kiittää suomalaisyleisöä siitä, että meillä oli aikoinaan iso rooli Hurtsin nostamisessa maailmankartalle.


Keikan biisilista oli erinomainen, joka toinen biisi oli uudelta ja joka toinen ekalta levyltä aika tarkkaan. Ekaa kertaa kiinnitin nyt todella huomiota siihen kuinka mielettömän voimakas ja upea lauluääni Theolla on. Si…